Autonvuokraus – tuo toiveiden ja pettymysten Tonava. Parhaimmillaan autonvuokraaminen on mukava tapa ajaa ja saada tuntumaa ihan uuteen autoon, kenties jopa luokkaa parempaan kuin mistä on ennalta maksanut. Yleensä kuitenkin toteutuu nettisivulla pienellä kirjoitettu teksti: ”Kuvan auto on vain esimerkki. Automalli vaihtelee luokan sisällä.”  Ja vaihtelee yleensä kehnompaan suuntaan.

Pahin esimerkki tällaisesta ”se-on-vain-mainos”-asenteesta on omalle kohdalle osunut Kittilän Scandia Rentissä muutama vuosi sitten. Vuokrasin viikon kalareissulle markkinoiden edullisimman tarjouksen mukaan Ford Mondeo -farmarin, joka on ihan mukava auto ajaa Lapin pitkiä taipaleita ja siihen mahtuu tavaraakin hyvin.

Mutta ei tullut Mondeo. Tuli Toyota Avensis, jossa haisi sisällä kessu ja autokin taisi olla edellisvuoden mallia.  Näinhän tämä tuppaa menemään, tuumin ja lähdin työntelemään Toyotalla Käsivarrentietä  kohti Norjaa.

Seuraavana vuonna oli edessä sama tilanne. Kittilästä viiden tunnin ajo Norjaan. Scandia Rent tarjoaa taas Mondeota halvimmalla ja minä otan. Ja vastassa on taas Toyota Avensis. Eikä mikä tahansa Avensis, vaan sama vanha, nyt siis vuotta vanhempi lousku kuin edellisenä vuotena. Tässä vaiheessa oli jo pakko kysyä vuokraamosta, olenko minä ainoa jolle käy aina näin? Kuka vie Mondeot? ”Ei niitä kukaan vie. Ei meillä ole yhtään Mondeota”, hymyili autovuokraamon tiskin takana seisova mies lippalakkinsa alta.

Tästä kokemuksesta viisastuneena soitin ennen seuraavaa reissua suoraan Sixtin vuokraamon, jonka tiesin ainakin ulkomailla olevan erikoistuneen saksalaisiin laatuautoihin. Myyjän kanssa sovittiin suoraan, että seuraavalla kerralla ei ole pettymyksiä luvassa, vaan perillä odottaa sitä mitä on tilattu, eikä missään nimessä vanha Toyota. Odotti vielä enemmän, upgreidaus Skoda Octaviasta BMW X3:seen.

Karmein live-källi tapahtui San Fransicossa jo ennen internet-vuokrauksen aikaa. Nuoruudessaan tarkan markan tyttönä tunnettu seuralaiseni ei matkalla taipunut avo-Mustangin vuokraamiseen, vaan astelimme jo nimestä päätellen edulliseen ja luotettavaan Reliable-rent-a-car-firmaan. Liikkeen edessä kadulla kiilteli uusi vuoden 1993 mallia oleva Toyota Corolla (tästäkö ne Toyota-traumat ovat saaneet alkunsa?). Kun vuokrasopimus oli saatu aikaiseksi, omistaja ajoi liikkeen takana olevalta sivukujalta esiin neljä vuotta vanhemman mallin, jonka avaimet luovutettiin minulle kumarrusten kera. Nolotti ajaa joka maili Napa Valleyyn. (Siellä tilanne hieman parani, koska istuin loppureissun pienissä viineissä pelkääjän paikalla).

Nykyään olen hyväksynyt, että autonvuokraus voi olla iloinen asia, mutta vähän paremmasta autosta täytyy maksaa vähän enemmän. Hienolla autolla ajamisesta tulee ylevä olo. Sillä kehtaa saapua paremmankin hotellin pihaan ja pysäköidä suoraan pyöröoven eteen.

Mukavinta autonvuokraus on Saksassa, jossa on tarjolla valtava määrä hyviä autoja ja vuokrahinnat varsin edullisia. Kannattaa lisäksi huomioida, että moni lentokenttävuokraamo veloittaa premium-location-lisää ja saman auton voi saada neljänneksen halvemmalla keskustasta, jos jaksaa vain raahautua sinne laukkuinensa.

Hyvänkin autonvuokrauskokemuksen päälle lankeaa hetkellinen synkkä pilvi juuri ennen kuin saat avaimet käteesi. Silloin on autovuokraamon aika tehdä lisätienestiä. Se aloittaa ylimääräisten vakuutusten myynnin ja ryhtyy pelottelemaan mitä kaikkea ikävää autollesi voi tapahtua. Varkauksia, kolhimisia, tuulilasi saattaa haljeta ja rengaskin voi puhjeta kesken matkan… Tiskin takana istuva meikattu neitokainen rapistelee irtokynsillään tietokoneen näppäimistöä ja puhuu sinulle huolestuneen näköisenä, aivan kuin olisi juuri saanut kuulla sinun sairastavan vakavaa tautia. ”Herr Äiniää, I give you a reaallly nice expensive car, so are you sure, you don´t need  extra insurance?  This is how much you have to pay if something happens. I don´t say that it happens, but if , you know…”

I know. Tästähän selviää ottamalla tarjoamanne vakuutuksen, joka maksaa vain jokusen kympin päivässä. Vastaan neitokaiselle, että luottokorttini kattaa vahingot. Hän näyttää hieman pettyneeltä, mutta suostuu kuitenkin luovuttamaan minulle auton avaimen.

Autonvuokrauksen hinnoittelu on suurta kaupallista neroutta, etenkin siellä missä vuokraamon valikoima on suuri. Esimerkiksi Hampurissa  Sixt tarjoaa kymmeniä erimerkkisiä ja kokoisia autoja. Seuraava automalli listalla on aina vain pari kymppiä kalliimpi, mutta paljon hienompi. Miksi ottaisin Opelin, kun ihan vähän kalliimmalla alla on jo BMW? Eihän siihen siirtyminen nyt niin paljon kukkaroa rasita. Vaikka siirtymästä tulee kuitenkin loppujen lopuksi suunniteltua isompi ja perusfarmari vaihtuu pari sataa kalliimpaan maasturiin. Mutta tien päällä on kuitenkin hyvä mieli, kun on komea auto alla. Niin hyvä, että pitää ihan tööttäillä pitkin matkaa, jotta muutkin näkevät kuinka hienolla autolla täältä tullaan.