Luvallanne hieman kakkahuumoria koronan keskelle.

 

“Dieses Plumpsklo ist richtig ekelhaft. Igit!” Tämä huussi on tosi ällö. Lasten saksan oppikirjasta löytyneelle lauseelle löytyi ikävän todentuntuinen esimerkki vessastamme, kun naapurissa tehdyn remontin vuoksi vedet katkesivat neljäksi tunniksi.

 

Neljä tuntia! Mitä on neljä tuntia ihmisen normaalielämässä. Ei mitään. Mutta kun nelihenkinen perhe on koronan vuoksi etätöissä ja -koulussa, niin tilanne saa aivan toiset mittasuhteet. Nelihenkinen perhe tarvitsee yllättävän paljon vettä neljässä tunnissa. Talteen otetut kaksi ämpäriä vettä kuluivat alussa mainitun Plumpskloon huuhtomiseen. Sitten oli jäljellä enää kolme ja puolituntia katkon päättymiseen.

Sittenhän se kakkahätä vastaa alkaa kolkutella, kun ei ole paikkaa mihin mennä. Ovela pirulainen kuten koronakin.

Plan B

Lähellä olevat kirjastot ja kahvilat ovat kiinni. Toimistolle voisi tietysti ajella, kun siellä ei ole ketään. Tai kauppakeskukseen. Ehkä sielläkin katsotaan kakkaturismia pahalla silmällä näinä aikoina. Luulevat huumeveikoiksi vielä, kun marssitaan joukolla vessoja kohti.

 

Plan C

Idearikas perheenjäsen kysyy ennakkoluulottomasti eikö voisi vain kakata pussiin ja viedä pussin koirapuiston roskikseen. Miten se siitä muka eroaa? Siitä Turren keijasta.

En pidä ajatusta hyvänä ja muistutan että juuri tuolla tavalla rutto, kolera ja muut kulkutaudit ovat lähteneet liikkeelle. Ainakin pitäisi kaivaa kuoppa koirapuiston kenttään ja haudata kakka sinne. Siihen tarkoitukseen meillä ei ole sopivaa lapiota.

Siis pidätellään.

 

Tokihan juomavettä on ja kahvivettäkin varattu, mutta nyt ei kenelläkään tee mieli kahvitella, ettei suotta syyttä provosoida suolentoimintaa.

Yritän keventää tunnelmaa muistuttamalla vierailustamme DDR:n aikaiseen Stasi-museoon, missä kymmenenkin ihmisistä oli samassa sellissä ja vessan virkaa toimitti yksi ämpäri. Liekö ollut paperiakaan heillä käytössä, käsienpesumahdollisuudesta puhumattakaan?  Tämä tarina ei kuitenkaan ole omiaan piristämään ketään.

Ryhdymme syömään. Kaivamme pakastimesta ruokia, joita voi sulatettuna syödä sellaisenaan. Pastankeittoon kun ei tullut varattua vettä. Tai tuli, mutta niillä huuhdottiin jo vessa.

Toisaalta ei tee mieli syödä liikaa, ettei tule vessahätä. Näykimme siis pakasteesta sulatettua makaronilaatikkoa vaitonaisia. ”Mitenkäs käsien pesu ennen ruokaa?”, muistaa nuorimmainen. ”Hinkkaa käsidesillä”, sanon.

Syötyämme viemme lautaset tiskialtaaseen, josta on jo aamiaisesta asti kertynyt astioita.

VETTÄ!

Miten koti voi muuttua ilman vettä tunkioksi parissa tunnissa?

Vesien palautumiseen on ilmoitettua aikaa vielä kaksi tuntia. Ja silloin aivan sattumalta kyynärpääni osuu tiskialtaan vesihanaan, joka päästää iloisen rääkäisyn ja röhähdyksen, kun putkiin kerääntynyt ilma purkautuu ysköksinä ulos.

Me olemme pelastuneet! Vettä tulee ja vielä ennen aikojaan.

Molemmat vessat ovat miehitetyt ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Avaan kaikki mahdolliset hanat ja annan veden virrata, jotta sen väri muuttuu taas puhtaaksi. Lasken vielä varuiksi kylpyammeenkin täyteen, jos tulee uusi katkos, me olemme valmiina.

 

Ultimate Escape Plan

Mitä tästä tiukasta paikasta nyt sitten voi oppia? Karanteenin ja jatkossa muiden poikkeustilanteiden varalta on syytä hankkia vessapaperin lisäksi myös kemiallinen vessa, niin kuin esimerkiksi ydinsuojan omistajat hyvin tietävät. Kemiallisessa sodassa pitää olla kemialliset aseet molemmilla osapuolilla. Yksinkertaisimmillaan voi tietysti tyytyä niihin koirankakkapusseihin tai vähän isompiin jätekasseihin, jotka on viritelty jonkin sortin ämpärin päälle.

Käytetyt pussit voi sitten tunkea yön hämärissä korona-aikana remonttia tekevän naapurin postiluukusta sisään.