Moin moin moin! Tervetuloa Syltin saarelle.

”Moin moin!” Tilanne on jotakuinkin kummallinen, suorastaan epäilyttää olenko piilokamerassa, kun tarjoilija toivottelee tervetulleeksi melkein selvällä suomen kielellä. Itse asiassa se mitä hän sanoo, on ”moin moin” ja aivan selvää friisin kieltä, jota puhutaan monessa maassa Pohjanmeren rannikolla ja myös Saksalle kuuluvalla Syltin saarella.

IMG_5349
Kahvit saaren omasta paahtimosta haettuna ja omasta moi-moi-kupista nautittuna. Ei paljon hyväntuulisemmin aamu voi alkaa.

 

Sylt on huikea paikka. Noin 33 kilometriä pitkä yhtä hiekkarantaa oleva dyynisaari, jonka leveys on kapeimmillaan vain muutama sata metriä.

Luonto on arka ja kulku rannoilla tarkoin rajattua, dyynien poikki hiekalle oikaiseminen voi tuoda tonnin pikavoiton. Siksi on syytä pysyä merkityillä poluilla.

 

IMG_5511 (1).jpg

Kuitenkin saarelle mahtuu kaikkea surffirannoista golf-kenttiin ja merimakkarakioskeista Michelin-ravintoloihin.

IMG_5412
Goschin merinakkari on suurin ja kaunein. Sillisämpylä tasapainottaa suolabalanssin kolmella eurolla.

Eniten Sylt idyllisine olkikattoisine taloineen ja luksus-liikkeineen sekä ruskettuneine hyvinvoivine ihmisineen muistuttaa merenrannalle viskattua vauraampaa Alppikylää kuten Lech tai Zermatt. Niitä samoja, joissa Saksan jet-set viettää talven huippusesongit.

IMG_5545
Kuvassa oleva henkilö ei kuulu Saksan jet-settiin, vaan on sateessa kastunut Anaresorin kohdepäällikkö pyöräretkellä.

 

Yhtä lämmintä ja yhtä kuumaa Syltissä ei ole kuin Välimerellä, mutta meri on iso ja loputon valkoinen hiekkaranta lumoavan kaunis. Isot aallot houkuttelevat etenkin pieniä ihmisiä.

Kymmennet rantapaikat on täynnä hiekalle asetettuja rantakoreja, joissa voi istua ja makoilla tuulensuojassa. Ellei sitten hakeudu johonkin lukemattomista rantaravintoloista syömään merenherkkuja tai maallisesti hampurilaisia. Tai vain särpimään viiniä.  Täälläkin meno on kuin Alppien after-ski-ravintoloissa. Jotenkin – viihdyn:)

 

IMG_5306

IMG_5257.jpg
Lomabudun voi halutessaan konsumoida yhdellä lounaalla.

 

Pohjanmeren rannalla kun ollaan, sopivalla tuulella mainingit ovat niin isoja että oikea surfaus onnistuu ja etenkin sen harjoitteluun on hyvät puitteet. Saaren mantereen puolella meri on matalampi ja sieltä löytyy mahtavia paikkoja purjehtimiseen ja purjalautailuun.

IMG_7881

Länsipuolelle tulevat Pohjanmeren mainingit, esimerkiksi Wenningstedt on suosittu surfausranta.

IMG_7991
Waiting for Big Wednesday.

Matkustaminen Syltiin ei ole ihan yhtä helppoa kuin Marbellaan. Ellei sitten tule omalla Lear-jetillä. Me tavalliset ihmiset tulemme autolla joko Tanskasta lautalla tai ajamalla vaikkapa Hampurista kolmisen tuntia Niebullin kaupungista Syltiin kulkevaan autojunaan. Matka Hampurista junineen kestää reilut neljä tuntia. Meren halki kapealla kannaksella autojunassa istuminen on oma hauska elämys.

 

Jos Saksassa muutenkin näkee paljon hienoja autoja, tuntuu että kaikki hienoimmat avoautot ja etenkin vintage-mallit ovat päätyneet tänne. Saarella sataa paljon, mutta aina sateiden välissä rätti on autossa välittömästi alhaalla.

IMG_8188

IMG_8192.jpg

Missä Jet-Set, siellä luksusliikkeet. Hampurissa on väkilukuun suhteutettuna eniten miljonäärejä koko Euroopassa. Ja Sylt on Hampurin Hanko. Kaupat vaan ovat hulppeampia kuin meillä Hangossa.

IMG_5382
Ikkunaostoksilla.

Voi olla, että kakkosasunto Syltistä jää kuitenkin hankkimatta, sillä Syltissä taitaa olla Saksan kallein tonttimaa. Esimerkiksi tällaista 150-neliöistä uudisrakennusta kaupitellaan karvan alle kolmella miljoonalla eurolla.

IMG_5491.jpg

Syltille mahtuu silti sekaan ihan tavallista väkeä ja majoitusta löytyy huippuhotellien ohella bed & breakfasteista leirintäalueisiin. Niin luksuspaikassa kuin ollaankin, ollaan silti Saksassa ja saksalaisessa Lidlissä on vielä halvempaa kuin suomalaisessa Lidlissä. Eli kyllä tämä on ihan mukiinmenevä vaihtoehto lomailuun Espanjan aurinkorannoille –  etnekin jos ei ole niin sen auringon tai lämmön perään. Aktiiviselle ihmiselle Sylt on taas juuri oikea kohde. Ei ole liian kuuma golfata, ratsastaa, surfata, pyöräillä, juosta – taikka vain lukea kirjaa rantakorissa.

Mitä musaa kuuntelin 35 vuotta sitten osa 2: Beach Boys

Törmäsin kaupassa musiikkilehteen, joka oli pakko ostaa. Kyseessä on Uncutin erikoisnumero, The Beach Boys -yhtyeen tarina. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta Beach Boysin Pet Sounds -levyn julkaisusta. Levyn, jonka kriitikot ovat moneen otteeseen äänestäneet kaikkien aikojen parhaaksi pop-levyksi.

California girls ja Mellstenin tytöt

Screenshot 2016-05-11 22.04.20.png

1970-80-lukujen vaihteessa Espoon Haukilahti oli Suomen Kalifornia ja meno sen mukaista. Käytiin katsomassa Big Wednesday –elokuva, surfatiin, poltettiin nuotioita rannalla, juotiin kaljaa – ja kuunneltiin Beach Boysia. Alkuaikojen renkutuksia, joissa autot olivat nopeita, kundit cooleja ja kimulit kuumia. Suomessa noista kolmesta asiasta ei toteutunut oikeastaan mikään, mutta musa oli kuitenkin hyvää.  Niin hyvää, että vaikka olen musiikillisesti melkein, ellen jopa täysin lahjaton, Beach Boys kolahti siihen malliin, että piti ostaa ihan Landola ja Beach Boys -nuottikirja. Siltä pohjalta käännettiin suomeksi California Girlsin sanat ja marssittiin HSWC Surfersin sekalaisen rytmiryhmän kanssa äänitysstudioon: ”Loimaalla on aurinkoo ja pimut ruskettuu, Yyterin santojen raikkaat lyylit ne pitää kundit kuuminaan, vaan kumpa kaikki ne voisivat olla -oompa oompa oompa – tyttöjä Mellstenin!”

Vaikka tiedostavat ja  musiikkia ymmärtävät hieman vanhemmat ystäväni naureskelivat teinien surfailutouhuille, kukaan ei kuitenkaan kiistänyt Beach Boysin tai oikeastaan Brian Wilsonin neroutta.

Screenshot 2016-05-11 22.07.23.png
Rantajeesus.

Ikuinen arvoitus onkin, oliko Wilson edellä aikaansa Pet Sounds –albumin kanssa. Miksei Beach Boys pystynyt muuttumaan älykkäämmän musiikin tekijäksi niin kuin Beatles? Vai oliko syynä itse asiassa se, että Beach Boys –fanit eivät kyenneet. Heille Beach Boys oli osa rantaelämää ja sitten yhtäkkiä rantaelämä ei ollutkaan muodikasta, kun siirryttiin rauhanmarsseille.

Beach Boys hiipui 1980-luvulla tekemään kummallisia kappaleita ja keikkailemaan vanhoilla meriiteillä. Se Beach Boys, joka kävi Suomessa esiintymässä Kaivarin konsertissa 1993 oli jo vahvaa setämeininkiä.

Beach Boysin historia ja tämä uusi siitä kertova lehti on kyllä lukemisen väärti. Tarinasta saisi helposti 200-osaisen saippuaoopperan. Vahva isä kasvatti pojistaan bändin, kunnes pojat kenkivät isän pellolle. Tarinaan liittyy perheväkivaltaakin, isä Murry Wilson hakkasin Brian Wilsonia lapsena siihen malliin, että musiikkinerolta lähti kuulo toisesta korvasta. Bändin suosio kasvoi parissa vuodessa suhteessa Adelen tasolle. Seurasi huikeaa menestystä ja jet-set-meininkiä. Naisia, huumeita ja alkoholia. Brian Wilson vietti LSD-huuruissaan noin vuoden kodissaan biljardipöydän alla ja rakennutti asuntoonsa hiekkarannan, koska ei viitsinyt poistua sieltä (ja sävelsi huippumusaa samalla). Nuorin veli Dennis (ainoa, joka heistä osasi surfata) hukkui humalassa satama-altaaseen. Mike Love matkusti Intiaan meditoimaan Beatlesin joogin Mahareshin kanssa. Muut sähläsivät siinä välissä mitä ehtivät. Mutta hyvää musaa syntyi aika kauan.

 

Original surfin´ hits

IMG_4429

Surf-musiikki oli 1960-luvulla genrenä iso juttu Jenkkilässä.  Ja innostuivathan tyylistä ja stemma-laulamisesta monet muutkin: Beatles teki 1968 Back in the U.S.S.R-biisinsä surf-tyyliin ja ihan Suomessa asti nouseva bändi nimeltä Eppu Normaali levytti vielä 1979 kappaleen Lainelautaileva lehmänmaha rock´n´roll

Original Surf-biisit, jotka ovat melko kaukana Beach Boysin, Jan & Deanin ja varsinaisten 60-luvun surf-bändien musasta, tulivat yleisön suosikeiksi myöhemmin, muun muassa Quentin Tarantinon leffojen myötä. Tunnetuin lienee Pulp Fictionissa soinut Dick Dalen Misirlou  . Näissä originaalibiiseissä soi enemmän Havaiji ja kipaleet olivat pääasiassa instrumentaalisia.

 

Pet Sounds

Pet sounds.png
Yksi maailmanhistorian parhaista pop-levyistä.

Oma Beach Boys-fanittelu on sittemmin jäänyt lähinnä vinyyli Pet Soundsin soitteluun. Toissa vuonna kyllä iski tunteet pintaan, kun BBC Music oli tehnyt lievästi sanottuna reteällä budjetilla uuden version Pet Soundsilla olevasta God only knows -kappaleesta, jossa esiintyi valtava määrä maailman huippuartisteja. (Olisin ehkä paheksunut, jos YLE olisi käyttänyt veronmaksajien rahoja samaan malliin, mutta nyt vaan nautin). Mukana ovat muun muassa Elton John, One Direction, Stevie Wonder, Pharrell Williams. Jake Bugg, Lorde, Emeli Sandé, Chris Martin, Kylie Minogue, Paloma Faith, Sam Smith, Florence Welch, Chrissie Hynde ja Brian May.

Ja kaiken keskellä hauras Brian Wilson, jonka ääni jaksoi vielä kantaa parin kertosäkeen verran.

On se hieno kappale.