Avainsana: opiskelu

Ennen oli paremmin osa 1- Kesätyön hakeminen.

On Tekijä AnaresorMatkablogiKategoria(t): Elettyä elämää, YleinenJätä kommentti

Opiskelijoiden kesätöiden haku on kiivaimmillaan. Töitä on vähän ja hakijoita paljon. Ennen oli paremmin tämäkin asia. Vai oliko?

Seurasin jokin aika sitten tyttäreni kesätyön hakemista. Hän opiskelee kolmatta vuotta Aalto-yliopiston Informaatioverkostot-opinto-ohjelmassa: on matemaattisesti, kielellisesti ja sosiaalisesti lahjakas ihminen (harvinainen yhdistelmä). Tytär hakee töihin muun muassa Nordeaan. Hakemukseen liittyi useita kielellisiä ja matemaattisia testejä, joita tehtiin kelloa vastaan. Ensimmäisestä vaiheesta selvinneet käyvät vielä läpi yhdestä kolmeen haastattelua.

Hyvänen aika! Jollainhan täytyy toki seuloa parhaat todennäköisesti tuhansista hakijoista, mutta on peli kovaa.

Muistan, kun marssin itse vuonna 1986 Kauppiksen pääsykokeen jälkeen silloisen Suomen Yhdyspankin henkilöstöosastolle kysymään kesätöitä. Olihan niitä. Ja tarjolla vieläpä kesäkuussakin. Sain valita, menenkö pankin tiskille vai pääkonttorin kansainvälisen valuuttakaupan back-officeen. Valitsin luonnollisesti paikan juppiajan kuumimmassa ympäristössä. Sen enempää tenttausta ei työnhaussa ollut. Osallistuminen Kauppiksen pääsykokeeseen kävi haastattelusta. Muita vaatimuksia oli valkoinen kauluspaita ja kravatti.

Yleensä sanotaan, että ennen-oli-paremmin-muistelot ovat meidän vanhempien sukupolvien ruusunpunaisia unia. Kaikki asiat eivät varmasti olleet paremmin, mutta niin opiskelu- kuin työelämään oli varmasti helpompi päästä. Korkeakoulun pääsykokeisiin meidänkin toki piti lukea, siinä missä omille vanhemmilleni irtosi opiskelupaikka yliopistossa yksin sillä perusteella, että osasi kävellä Porthanian pyöröovista sisään.

Mutta ennen kaikkea aloitustason työpaikkoja oli 80- ja 90-luvulla paljon enemmän, ja kesätöitä oli tarjolla jopa siinä määrin, että pystyi valitsemaan.

Alla olevan pakinan olen kirjoittanut toisen vuosikurssin Kauppakorkeakoulun opiskelijana vuonna 1988. Silloin oli muodikasta hakeutua kesätöihin Tukholmaan. En tiedä onko Ruotsissa tällä hetkellä sen parempi tilanne kuin täällä, mutta konsepti oli kyllä aikanaan toimiva.

Pakinasta paistaa 80-luvun viimeisten vuosien räyhäkkyys ja huolettomuus työnhaussa. Oli mistä ottaa. Kunnes sitten muutamaa vuotta myöhemmin syöksyttiin laman syövereihin, ja juuri hankitusta ensiasunnosta maksettiin 14,5 % korkoa. Oliko ennen sittenkään paremmin?

(Teknis-taloudellinen ylioppilaslehti Contactor nro 4/1988)

Kuis käy?

Töitä, töitä, kesätöitä. Kuka niitä haluaa. Pakko on kuitenkin tehdä, jos isä ei tuo viikkorahoja kottikärryllä.

On saatava hyvä kesätyö. Ansioituminen Mustikkamaan ruohonleikkaajan vakanssissa kuutena vuonna peräkkäin ei ehkä ole riittävä valintaperuste vakituista työpaikkaa hakiessa.

Hyvät kesätyöpaikat ovat kiven takana ja huonoissa turhautuu. Turhautukaa saman tien Ruotsissa. Menkää vaikka Tukholmaan. Paikkahakemuksen teko on naurettavan helppoa. Ainakin mitä olen sivusilmällä seurannut ystävieni kyhäelmiä.

Tukholmassa on kivaa. Siellä oppii ruotsia. On pakko. Yksin Tukholmassa. Vain sinä, parikymmentä opiskelijakaveriasi ja muutama satatuhatta suomenruotsalaista.

Leikki sikseen. Kyllä Ruotsissa on vielä ruotsalaisiakin. Sinne vaan.

Työpaikan saanti on helppoa. Täytyy olla vain timmi hakemus. Ohessa esitän työpaikkahakemuksen avuksi niille, joilla ruotsin kielen taito on rapistunut.

Hakemus on apinoitu kavereideni tekeleistä. Älkää syyttäkö minua, jos kieli on virheellistä.

Ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi, jotta kaikki varmasti ymmärtävät.

Hakemus/Ansökan

Lyxbolaget ab

Stockholm

(Arvoisa herra pääjohtaja tai hänen arvoisa herra sijainen)

Ärade herr generaldirektör eller hans vän

(Haluaisin mitä kunnioittavimmin työskennellä arvoisassa liikkeessänne.)

Jag vill gärna ha ett jopp i Stockholm.

(Olen 23 vuotta ja opiskelen Helsingin Kauppakorkeakoulussa.)

Jag är 23 år och studradera i Helsinki Kauppakorkeakoulubisnesskola.

(Olen toista vuosikurssia ja edistynyt opiskeluissa suunnitelmien mukaisesti.)

Efter två års hård arbete har jag 25 studieveckor. Ni som inte vet vad finska studievecka är, kan jag berätta, att de bästa får tie veckor per år.

(Uskon suoriutuvani mitä haastavimmista tehtävistä.)

Jag kan klippa papper, skriva med maskin och klamma klemmar. Utmärkt sysslar jag med frimärken.

(Palkka ei ole tärkeintä, vaan elämänkokemus.)

Lön. Det är inte viktigast. 10 000 räcker bra. Men lägenhet borde vara närä centrum och Cafe Opera.

(Autoetua arvostaisin suuresti. Toki metrolla matkustaessa tapaa uusia kansallisuuksia. Se merkitsee lisää rikkaita kokemuksia.)

Bilen skulle vara en glad överraskning. Den måste inte vara Volvo 760 Intercooler. Liksom ni gav til min vän, vems far känner direktören. Jag är nöjd med en BMW. Minst 318i.

(Ajoitan mielelläni työjakson niin kuin teille parhaiten sopii.)

Jag skulle börja efter midsommaren och sluta den sista Juli.

(Teidän)

Ert

Markus Numerusklausus

Siitä vaan hakemuksia rustailemaan. Ja niille, jotka kaikista huolimatta päättävät jäädä Suomeen: tavataan töiden jälkeen joillakin Espan terasseista.

Antti Einiö

Vakavia neuvoja lukiolaisille lukuvuoden päätteeksi

On Tekijä AnaresorMatkablogiKategoria(t): alpit, Elettyä elämää, Mieselämä, YleinenJätä kommentti

Nykyinen lukion lukutahti hirvittää, ennen selvisi viime hetken ryhdistäytyjäkin korkeakouluun. Tänä päivänä taitaisi käydä kehnosti.

Tyttäreni ovat huippuoppilaita. Molemmilla on melkein kympin keskiarvo yhdessä Suomen parhaista kouluista. Tämän menestyksen imussa omat muistikuvani koulunkäynnistä ovat silottuneet ja arvosanani hilautuneet vuosi vuodelta mielessäni paremmiksi. Ei kai noin fiksuilla tytöillä voi olla lahjaton isä.

Siksi olinkin aika yllättynyt, tai sanotaanko suorastaan järkyttynyt, kun työpöydän laatikkoa kaivellessa törmäsin vanhoihin todistuksiini. Lukion kakkosen kevään päästötodistuksen keskiarvo oli karu 7,3. No, tuon ajan tiukemman arvosanapolitiikka huomioiden tuollainen keskiarvo olisi nykytasolla noin 8,7. Mutta kieltämättä keskiarvo kertoo, että lukion alussa on selkeästi tullut keskityttyä enemmän kaljanjuonnin ja surfaamisen, kuin lukuaineiden harjoitteluun.

Mielenkiintoista sinänsä olisi elää ihmiskokeena lapsuus uudestaan ja käydä koulu alusta asti sekä opiskelumyönteisessä että kunnianhimoisessa ympäristössä, kuten esimerkiksi SYK:ssa, jossa tyttäreni opiskelevat. Tiedä millaisiin suorituksiin olisin venynyt ja mille uralle päätynyt. Se jäi kuitenkin kokematta. Olarin kansakoulussa, tuttavallisemmin Colditzissa, moisen hikarin päätä olisi työnnetty vessanpyttyyn joka välitunnilla.

 

Colditzin gangsterit

IMG_8980
Hauskinta luokkakuvassa oli pilata se. Vakavahenkiset opiskelijat erottuvat jo tässä vaiheessa.

Koulu-urani alku Olarin kansakoulussa tähtäsikin kaikkeen muuhun kuin akateemisuuteen, ainakin opettajani Arna Mikkolan mielestä. Ystävystyin kansakoulussa Juha ”Watt” Vainion pojan Kallen kanssa ja profiloiduimme pian koulumme gangstereiksi. Opettajan Mikkolan mielestä ”Antti saa olla tyytyväinen, jos kansalaiskoulua pidemmälle pääsee” (asiaa tietämättömille tiedoksi, neljän kansakoululuokan jälkeen kansalaiskouluun menivät 70-luvun alussa käytännössä nuorisorikolliset ja vajaamieliset).

Vähän paremmin kuitenkin meni. Viimeisen lukuvuoden puristus, onnistunut seivaus ylioppilaskirjoituksissa ja ahkerointi pääsykokeissa veivät lopulta Kauppakorkeakouluun ja vieläpä säällisessä ajassa sieltä uloskin. Että pitkää nenää sinulle Arna Mikkola, missä päin sitten oletkin.

IMG_8986

Mutta vastaava viime hetken ryhdistäytyminen ei onnistuisi enää.

Ainakin siltä näyttää, kun katsoo, kuinka tarkkaan nuorten täytyy suunnitella lukionsa kurssi kurssilta saadakseen opiskelupaikan suoraan päästötodistuksella. Oikeassa rivissä on pelkkiä kymppejä ja tärkeitä kursseja. Tämän päivän Hesarissa nuoret valittivat opiskelupainetta ja jonkin asteinen neuroosi tai masennus onkin tämän päivän lukiolaisten ammattitauti.

 

Kehitys ei kehity

Kuka pölvästi tämän opintouudistuksen kehitti? Jos olen äänestänyt sinua, haluan ääneni takaisin.

Kuka tietää 16-vuotiaana, mitä haluaa opiskella tai miksi haluaa isona tulla? Moni luulee tietävänsä ja siksi seuraa isän tai äidin jälkiä juristiksi, lääkäriksi tai pastoriksi. Pettyy ehkä myöhemmin, mutta jatkaa hammasta purren loppuun asti.

Mutta kuinka paljon on nykyään ammatteja, joista me lasten vanhemmat emme tiedä mitään. Älkää siis meitä seuratko, hyvät nuoret. Me tarjoamme uramalleja, joiden parasta ennen käyttöpäivä on jo mennyt. Ainakin minä mainosmiehenä. Mainosalalle ei kannata pyrkiä. Täällä on käymässä kuin Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001 -elokuvassa.  Sinut otetaan mukaan koneeseen, mutta keinoäly on jo alkanut haastaa tehtäviäsi ja miettii parhaillaan, miten ja missä vaiheessa se linkoaa sinut ulos raketista, pyörimään avaruusromuna maata kiertävälle radalle.

2001_a_space_odyssey_1280
Ole tarkkana. Keinoälyn punainen silmä tarkkailee taustalla liikkeitäsi.

 

Syystä on nuori ihmeissään. Vielä kun hänen pitänee työuransa aikana luoda ainakin kolme uraa yhden sijaan.

 

Pummaa tyylillä

Puhun vastoin omaa etuani tulevana eläkeläisenä ja verotulojen nettosaajana, maksajia tarvitaan paljon ja äkkiä, mutta kyllä soisin itsensä hakemisen saavan jatkua vähän pidempään kuin ala-asteelle, jonka jälkeen alkaa armoton kilpailu ensin lukio- ja sitten opiskelupaikoista. Vanhanmallisessa, yleissivistävässä lukiossa se luonnistui. Ja soisin nuorille akateemista vapautta myös opiskeluaikana. Mutta vain siinä tapauksessa, että se käytetään hyödyllisesti. Ei laiskotellen kotona, vaan esimerkiksi hiihtohommissa Alpeilla. Ei yksi talvi Alpeilla tee vielä kenestäkään sosiaalipummia. Ainoastaan henkisesti rikkaamman ihmisen.

 

img_7588