Opiskelijoiden kesätöiden haku on kiivaimmillaan. Töitä on vähän ja hakijoita paljon. Ennen oli paremmin tämäkin asia. Vai oliko?

Seurasin jokin aika sitten tyttäreni kesätyön hakemista. Hän opiskelee kolmatta vuotta Aalto-yliopiston Informaatioverkostot-opinto-ohjelmassa: on matemaattisesti, kielellisesti ja sosiaalisesti lahjakas ihminen (harvinainen yhdistelmä). Tytär hakee töihin muun muassa Nordeaan. Hakemukseen liittyi useita kielellisiä ja matemaattisia testejä, joita tehtiin kelloa vastaan. Ensimmäisestä vaiheesta selvinneet käyvät vielä läpi yhdestä kolmeen haastattelua.

Hyvänen aika! Jollainhan täytyy toki seuloa parhaat todennäköisesti tuhansista hakijoista, mutta on peli kovaa.

Muistan, kun marssin itse vuonna 1986 Kauppiksen pääsykokeen jälkeen silloisen Suomen Yhdyspankin henkilöstöosastolle kysymään kesätöitä. Olihan niitä. Ja tarjolla vieläpä kesäkuussakin. Sain valita, menenkö pankin tiskille vai pääkonttorin kansainvälisen valuuttakaupan back-officeen. Valitsin luonnollisesti paikan juppiajan kuumimmassa ympäristössä. Sen enempää tenttausta ei työnhaussa ollut. Osallistuminen Kauppiksen pääsykokeeseen kävi haastattelusta. Muita vaatimuksia oli valkoinen kauluspaita ja kravatti.

Yleensä sanotaan, että ennen-oli-paremmin-muistelot ovat meidän vanhempien sukupolvien ruusunpunaisia unia. Kaikki asiat eivät varmasti olleet paremmin, mutta niin opiskelu- kuin työelämään oli varmasti helpompi päästä. Korkeakoulun pääsykokeisiin meidänkin toki piti lukea, siinä missä omille vanhemmilleni irtosi opiskelupaikka yliopistossa yksin sillä perusteella, että osasi kävellä Porthanian pyöröovista sisään.

Mutta ennen kaikkea aloitustason työpaikkoja oli 80- ja 90-luvulla paljon enemmän, ja kesätöitä oli tarjolla jopa siinä määrin, että pystyi valitsemaan.

Alla olevan pakinan olen kirjoittanut toisen vuosikurssin Kauppakorkeakoulun opiskelijana vuonna 1988. Silloin oli muodikasta hakeutua kesätöihin Tukholmaan. En tiedä onko Ruotsissa tällä hetkellä sen parempi tilanne kuin täällä, mutta konsepti oli kyllä aikanaan toimiva.

Pakinasta paistaa 80-luvun viimeisten vuosien räyhäkkyys ja huolettomuus työnhaussa. Oli mistä ottaa. Kunnes sitten muutamaa vuotta myöhemmin syöksyttiin laman syövereihin, ja juuri hankitusta ensiasunnosta maksettiin 14,5 % korkoa. Oliko ennen sittenkään paremmin?

(Teknis-taloudellinen ylioppilaslehti Contactor nro 4/1988)

Kuis käy?

Töitä, töitä, kesätöitä. Kuka niitä haluaa. Pakko on kuitenkin tehdä, jos isä ei tuo viikkorahoja kottikärryllä.

On saatava hyvä kesätyö. Ansioituminen Mustikkamaan ruohonleikkaajan vakanssissa kuutena vuonna peräkkäin ei ehkä ole riittävä valintaperuste vakituista työpaikkaa hakiessa.

Hyvät kesätyöpaikat ovat kiven takana ja huonoissa turhautuu. Turhautukaa saman tien Ruotsissa. Menkää vaikka Tukholmaan. Paikkahakemuksen teko on naurettavan helppoa. Ainakin mitä olen sivusilmällä seurannut ystävieni kyhäelmiä.

Tukholmassa on kivaa. Siellä oppii ruotsia. On pakko. Yksin Tukholmassa. Vain sinä, parikymmentä opiskelijakaveriasi ja muutama satatuhatta suomenruotsalaista.

Leikki sikseen. Kyllä Ruotsissa on vielä ruotsalaisiakin. Sinne vaan.

Työpaikan saanti on helppoa. Täytyy olla vain timmi hakemus. Ohessa esitän työpaikkahakemuksen avuksi niille, joilla ruotsin kielen taito on rapistunut.

Hakemus on apinoitu kavereideni tekeleistä. Älkää syyttäkö minua, jos kieli on virheellistä.

Ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi, jotta kaikki varmasti ymmärtävät.

Hakemus/Ansökan

Lyxbolaget ab

Stockholm

(Arvoisa herra pääjohtaja tai hänen arvoisa herra sijainen)

Ärade herr generaldirektör eller hans vän

(Haluaisin mitä kunnioittavimmin työskennellä arvoisassa liikkeessänne.)

Jag vill gärna ha ett jopp i Stockholm.

(Olen 23 vuotta ja opiskelen Helsingin Kauppakorkeakoulussa.)

Jag är 23 år och studradera i Helsinki Kauppakorkeakoulubisnesskola.

(Olen toista vuosikurssia ja edistynyt opiskeluissa suunnitelmien mukaisesti.)

Efter två års hård arbete har jag 25 studieveckor. Ni som inte vet vad finska studievecka är, kan jag berätta, att de bästa får tie veckor per år.

(Uskon suoriutuvani mitä haastavimmista tehtävistä.)

Jag kan klippa papper, skriva med maskin och klamma klemmar. Utmärkt sysslar jag med frimärken.

(Palkka ei ole tärkeintä, vaan elämänkokemus.)

Lön. Det är inte viktigast. 10 000 räcker bra. Men lägenhet borde vara närä centrum och Cafe Opera.

(Autoetua arvostaisin suuresti. Toki metrolla matkustaessa tapaa uusia kansallisuuksia. Se merkitsee lisää rikkaita kokemuksia.)

Bilen skulle vara en glad överraskning. Den måste inte vara Volvo 760 Intercooler. Liksom ni gav til min vän, vems far känner direktören. Jag är nöjd med en BMW. Minst 318i.

(Ajoitan mielelläni työjakson niin kuin teille parhaiten sopii.)

Jag skulle börja efter midsommaren och sluta den sista Juli.

(Teidän)

Ert

Markus Numerusklausus

Siitä vaan hakemuksia rustailemaan. Ja niille, jotka kaikista huolimatta päättävät jäädä Suomeen: tavataan töiden jälkeen joillakin Espan terasseista.

Antti Einiö